Blogin päättyminen ja uuden alku

Jos joku haluaa seurata selviytymistäni tästä kurasta, aloitan uuden blogin osoitteessa http://kivettynytsydan.blogspot.com/

Toivon sen toimivan itselleni terapiana ihan yhtä lailla kuin tämäkin kirjoittelu on toiminut. Pitkä on matka edessä...

Blogin päättyminen

Eilen aamulla puoliso ilmoitti haluavansa avioeron. Ei terapiaa, ei keskustelua, ei mitään millä asiaa voisi korjata. Hän on kovin rakastunut työtoveriinsa ja meillä ei kuulemma ole enää tulevaisuutta.

Monta kertaa kysyin, "onko sulla töissä joku?" "Ei ole." oli vastaus joka kerta. Kunnes sunnuntaiaamuna heräämisen jälkeen vihdoin sylkäisi kaiken ulos. Valheita, petosta, mitä kaikkea muuta, en pysty edes tällä hetkellä ajattelemaan.

Minun elämäni kääntyy nyt täysin ylösalaisin. Pakkasin eilen jo tavaroita ja siirryin vanhempieni luokse. Onnellista on myös huomata, kuinka monta ystävää on, jotka haluavat auttaa minua nousemaan tästä paskasuosta. Ehkä jonakin päivänä. Haavat ovat niin syviä että tuskin kokonaan ikinä paranevat. Jos itsetuntone ei koskaan ole ollut paras mahdollinen, niin ei se ainakaan tästä parane. Liian monet muistot viiltelevät..

KP 2 ja 25 asiaa minusta

Kiertopäivä 1 oli siis eilein. Pysytellään kierron pituudessa 31 ja 34 päivän välillä, nyt oli 32. Vaikka mitäpä tuolla tiedolla tällä hetkellä tekee, eipä oikein mitään. Ympärillä pörräävien vauvauutisten ja poksahtelujen sekaan mahtui myös yksi keskenmeno. Vaikka aina uusi raskausuutinen kirveleekin, kirvelee vielä enemmän se, että jotain olemassa olevaa otetaan pois. Eli paskan määrä on siis edelleen vakio.

Sitten tartun haasteeseen ja listaan itsestäni 25 asiaa.. *huoh* siinähän niitä sitten..

1. Olen lapsista keskimmäinen. Vanhempia sisaruksiahan on aina loistoa piinata, nuoremmat sen sijaan ovat ihan hirveitä. Ainakin silloin joskus lapsena kauan kauan sitten.

2. Olen toiminut yrittäjänä muutamia vuosia. Nyt jollain tavalla tuntuisi tämä touhu riittävän. Mutta toisaalta tulevaisuus on juuri tällä hetkellä niin avoin etten halua tehdä mitään hätiköityä.

3. Toiveikkaan kirjoitus olisi voinut olla melkein omilta näppiksiltäni. Ainoastaan en ole nörtti. :) En tule tietokoneiden kanssa toimeen koska ne ovat olevinaan minua fiksumpia. Eivät ole. Kynällä ja paperilla pärjää hyvinkin pitkälle.

4. Tykkään näpertämisestä. Askartelusta, neulomisesta, virkkaamisesta, ristipistoista jne. Ainoastaan ompelukoneen kanssa en ole kovin sinut. Haluaisin opetella korusuunnittelua ja tehdä niitä.

5. Tykkään lähes kaikenlaisista leffoista. Toimintaa, romantiikkaa, kauhua, komediaa, scifiä.. lähes kaikki uppoaa jos leffa itsessään on hyvin tehty ja siinä on hyvä  juoni. Suosikkeja ehdottomasti Tuulen Viemää (olen nähnyt aivan liian monta kertaa..), Memphis Belle, Cry Baby, Platoon -nuoret sotilaat, LOTR,

6. Rakastan lukemista. Harmittavan vähän olen viimeaikoina lukenut. Nyt juuri kaappasin kirjahyllystä Zana Muhsenin Myyty -kirjan. Vaikka olen senkin lukenut jo monta kertaa...

7. TV:sarjoista koukuttaneet ovat aikanaan sarjat kuten Absolutelu Fabulous, Gimme Gimme Gimme, Bad Girls, Ally McBeal, Sinkkuelämää, nykyään esim. Mentalist, CSI, Criminal Minds, Tartu Mikkiin, Rillit Huurussa, Amyn Lailla. Viikonloppuaamut sujuvat sohvalla sarjamaratonin parissa kun kyytipoikana on pannullinen kahvia.

8. Rakastan syksyisen metsän tuoksua. Juuri sitä alkusyksyä kun pieni kosteus hiipii metsään, mutta on vielä lämmintä ja aurinko siivilöityy oksien lävitse sammaleeseen.

9. Syysiltoihin kuuluvat kynttilät ja punaviini. Nam. Ja juustot jos oikein mopo karkaa lapasesta..

10. Koukutun helposti erilaisiin nettipeleihin joissa täytyy vaihtaa palikoiden paikkoja tai ampua palloja. Niissä vierähtää tovi jos toinenkin..

11. Pidän myös palapeleistä. Niitä ei vaan valitettavasti mahdu enempää seinille.

12. En osaa sanoa EI. Se on äärimmäisen vaikea sana. Sen vuoksi olen osallisena yhdessä jos toisessakin jutussa.

13. Minusta piti tulla poliisi. Mutta näköni on sen verran huono etten olisi päässyt kenttätyöhön.

14. Musiikkia kuuntelen laidasta laitaan. Hevistä reggaehen. Ainoastaan örinähevi ja liian pitkään toistettu tekno eivät uppoa..

15. Kädessäni pysyy myös kirves, saha ja porakone. Puiden hakkaus haloiksi on todella terapeuttista.

16. Luulen olevani liian hyväsydäminen. Ja ehkä jopa hieman kärsin siitä.

17. Haluaisin laihtua n. 20 kg. Se vain ei käy niin helposti. tällä hetkellä syön n. 1200 kcal / vrk ja paino vaan pysyy samassa...

18. Haluaisin osata laulaa. Pidän laulamisesta. Etenkin autossa, radio kovalla. Ilman yleisöä. :)

19. Huomaan useammin olevani Wagner ennemmin kuin Viivi..

20. Haaveilin aina parista lapsesta. Onnellisesta kodista. Iloisista hetkistä. Nyt en tiedä saanko niitä. Minulla on ollut onnellinen koti ja iloisia hetkiä. Lapset puuttuivat. Ja onko niitä kaikkia yhtäaikaa. jää nähtäväksi.

21. Pari viikkoa sitten ehdin miettiä että entä jos lopettaisi kaiken tämän. Miten ja missä sen tekisin?  Mitä asioita pitäisi järjestellä etukäteen? Onneksi nuo ajatukset ovat nyt poissa vaikka ihan onnelliseksi en itseäni kuitenkaan nytkään sanoisi.

22. Minulla on yksi Ystävä isolla Y-kirjaimella. Paljon kavereita. Ja vielä enemmän tuttuja. Mistä johtuu myös että kaikki tuntee apinan mutta apina ei tunne ketään..

23. Pidän nukkumisesta. Vähintään seitsemän tuntia yössä, mutta viikonloppuisin kymmenenkään tuntia ei ole mikään ongelma. Sitä olenkin miettinyt miten lapsukaiset sopisivat tähän yhtälöön. Olen myös aika sikeäuninen, enkä herää kovin helposti..

24. Kaipaan suunnattomasti hellyyttä. Kosketuksia, suukkoja, sanoja. Tunnetta että olen tärkeä. Viihdyn kainaloon käpertyneenä.

25. Oli vaikea keksiä näitä juttuja tänne koska haluan tehdä tämän kunnolla. Mutta en kuitenkaan halua kertoa liikaa itsestäni koska haluan olla anonyymisti täällä. Haluan sanoa asioita niinkuin ajattelen ilman että mietin loukkaanko läheisiäni. Mutta luulen tämän listan kuitenkin jotain minusta kertovan. :)

KP 1 odottelua ja epäreilu asettelu

Kp 1 pitäisi olla käsillä tänään. Odottelua. Tai sitten stressi on iloisesti heittänyt kehon sekaisin. No eipä olisi uutinen.

En halunnut että minusta tulisi puolison jokaista menoa epäilevä hermoheikko paska. Sellainen nyt kuitenkin tunnen olevani. Puoli tuntia venähtänyt työpäivä ja "nyt se on painamassa jotain muijaa työpäivän päätteeksi". Tekstariin ei tule vastausta puolen tunnin sisällä "missähän se nyt oikein mahtaa olla kun ei vastaa..". Hyvästi järjellinen elämä. Ei, en halua olla tällainen.

Varoitus! Jos aiot mennä katsomaan elokuvaa Headhunter, älä lue enempää. Seuraava teksti sisältää elokuvaan liittyvää informaatiota! Leffa oli mielestäni ihan ok pätkä.

Eli siis käytiin tuossa leffassa. Mitenkä tuo elokuva sitten sattuukin alkamaan niiiiiiiin tilanteeseen sopivalla tavalla?!?!? Mies pettämässä vaimoaan. Mies joka ei anna vaimolleen lasta.  Leffan edetessä miehelle selviää että vaimokin on pettänyt häntä, ja TUOHAN ON SUURI JÄRKYTYS MIEHELLE!!!! Missään vaiheessa ei edes vaikuta siltä että miehellä kävisi mielessä edes hetkellisesti se mitä itse on tullut duunailtua. No eipä kyseessä ollutkaan parisuhdedraama ja tuo olisi ollut hyvinkin epäoleellista tuon elokuvan kannalta. Mutta minulle se oli oleellista siinä hetkessä. Mietin, että näin se menisi varmaan meilläkin. Jos minä tekisin jotain vastaavaa kuin puolisoni ja jäisin siitä kiinni tai tunnustaisin, hän olisi varmasti äärimmäisen loukkaantunut ja järkyttynyt. 


Muutoin tilanne alkaa koko ajan olla hieman parempi minun hetkellisistä paniikkikohtauksista huolimatta. Luulen niiden seuraavan minua jonkin aikaa vaikka kuinka yrittäisin asioita järkeillä. Minun on nyt vain kasvettava tämän tilanteen herraksi.

Toiveikas heitti minulle haasteen, jossa minun tulee kertoa itsestäni 25 uutta asiaa. Palaan tähän kunhan ensin saan ajatukseni seuraavaa kertaa varten sen verran järjestykseen että saan jotain järjellistä kirjoitettuakin. :)

Miten tv-ohjelmsita bongaa asioita?

Se on jännä miten tuntuu siltä että tv-ohjelmat koskettavat minua juuri niillä asioilla jotka ovat minulle ajankohtaisia. Puumanaista katsellessa siinä sivuttiin pettämistä. Amyn lailla sarjassa tehtiin positiivisia raskaustestejä ja Muodin huipulle Heidi kertoo heti ohjelman alkumetreille olevansa "raskaasti raskaana..".. joo.. ehkä pitäis lopettaa tv.n katselu. TAI sitten siirtyä sarjamurhaelokuviin tai muuhun sellaiseen.

Toinen asia mikä mietityttää, on se että miksi en ole riittävän vahva jotta voisin hylätä fb:n. Kun huomaa, että oma statuspäivityksesnä on kahden päivityksen välissä, joista alempi hehkuttaa Kelan äitiyspakkauksen saapumista ja ylempi kertoo juuri syntyneen pienokaisen strategisia mittoja tuntuu siltä että minun päivityksessäni olisi voinut vähintään lukea että "viikon putki takana, hienoa kun ei tartte selvistellä ja hehkuttaa elämää"..

Kotirintamalla on rauhallista. Epäilen. Ja epäilen vielä jonkin aikaa. Aivan varmasti. Mutta alan olla varma että kyllä tämä tästä. Pakko mennä eteenpäin, ja tämä näyttää olevan nyt minun ratkaisuni. En halua heittää kaikkea menemään vain kuningas alkoholin, herra ketutuksen ja miehen herneenkokoisten aivojen takia. Minun on otettava tämä riski jotta en mieti tulevaisuudessa "entäs jos".. Kyllähän minä tästä tarvittaessa pois pääsen..

Välitila?

Olemme kai jonkinlaisessa välitilassa. Emme riitele, huuda, paisko tavaroita tai mitään muutakaan sellaista. Mutta myöskään hellyyttä, läheisyyttä tai spontaaneja kosketuksia ei kotimme seinien sisällä myöskään näy. Ehkä on vaan annettava asian tasaantua ja katsoa mitä tapahtuu..

Flunssaisena makasin aamulla sohvalla ja katselin tv:tä. Vauvaohjelmaa. Mitä itsensä kidutusta. Hymyileviä vanhempia. Pieniä perheitä. Kyyneleet kihosivat silmiin, miksi minä en saakaan tätä. En noista mitään. Ainakaan juuri nyt. Tuijotin kattoa ja annoin ajatusten leikitellä päässäni. Jos tämä oli tässä, mitä teen? Millä selviän yhdestätoista tavallaan hukkaan heitetystä vuodesta, sillä minulla on ollut haaveita ja unelmia joita olen tuona aikana koonnut. Leikittelin ajatuksella että jättäisin kaiken täällä taakseni, muuttaisin jonnekin kauas yksinäni, hankkisin minkä tahansa työpaikan josta saa palkkaa ja aloittaisin elämäni uudelleen tyhjältä pöydältä.

Tuon jälkeen palasin takaisin harmaaseen aamuun ja mietin miten saan itseni pidettyä koossa ja kääntämään tämän asian voitoksi. Sanotaan ettei kellekään anneta enempää kuin minkä jaksaa kantaa. Minulle, kiitos, riittäisi jo...

Vahvempi vai heikompi?

Voipi olla että nämä pohdinnat saattavat hieman karata joksikin aikaa lapsettomuuden ulkopuolelle..

Käytyjen keskustelujen jälkeen ilmapiiri -uskomatonta kyllä- kotona on vapautuneempi. Selvästi asia oli se joka puolisoa painoi ja toi ahdistuksen kotiin. Keskustelemme vapautuneemmin. Oleminen on luontevampaa. Asia ei tietenkään ole minulta vielä unohtunut. Huomaan välillä tuijottavani tyhjään ja miettiväni miksi. No, olin kesän aikana kyllä kenkku ja inhottava sekä tämän lapsiasian kanssa kiertynyt omiin tuntemuksiini. Mutta silti.

Mietin tekeekö tämä minusta ihmisenä vahvemman vai heikomman. Asian käsittelyn myötä ehkä vahvemman, voin sanoa selviytyneeni tästä(kin). Toisaalta ehkä heikomman, koska minussa on nyt -ainakin toistaiseksi- särö, joka ei ihan heti kestä toista iskua.

Vaikkakin projekti tosiaan on tällä hetkellä hieman taka-alalla, ei se minua näköjään estä unelmoimasta siitä mitä joskus haluaisin. Ihastelen hauskojen kotivideoiden suloisia hassuja vauvoja. Katselen facebookista kateellisena masukuvia (vaikka olenkin päättänyt etten mahdollisia omiani koskaan sinne lataa aiheuttamaan mahdollista mielipahaa. Onhan profiili minun eikä vatsani..). Vilkuilen haikeana kirpeässä syysilmassa vaunuja työnteleviä onnellisen näköisiä pariskuntia..