Tuntuu pelottavalta astua tähän maailmaan. Olen selaillut useitakin lapsettomuutta ja lapsettomuushoitoja käsitteleviä blogeja. Vaikuttaa siltä, että kirjoittaminen puhdistaa. Helpottaa monen tilannetta. Samalla olen kuitenkin myös huomannut, että jossain vaiheessa kirjoittajat siirtyvät salasanan taakse. Tästä tulee liian henkilökohtaista. Vaikka ei tämä tällä aloitushetkelläkään enää henkilökohtaisemmaksi voi muuttua.
Olemme yrittäneet lasta 8/2010 alkaen. Kumpikaan meistä ei ole sanonut ääneen että olisimme lapsettomia. Olen asiaa sivunnut keskusteluissa silloin tällöin, mutta sen enempää asiaan ei ole paneuduttu. Olemme siis toistaiseksi vain aviopari joka yrittää ja toivoo itselleen lasta.
Pelkään että aloittamalla tämän blogin tämä muuttuu todeksi. Me olemme lapsettomia. Ainakin vielä. Joudunko minäkin käymään läpi tuon karmaisevan monivuotisen taistelun oman pienokaisen saamiseksi. Hoitoja, lääkkeitä, itkua, turhautumista.
Jos ja kun saan aikaiseksi tänne kirjoitella, tulee asiat olemaan varmasti aika pitkälle sitä samaa, mitä muissakin tämän aihealueen blogeissa... tuskinpa tästä mitään uutta ja hienoa näkökulmaa saa aikaiseksi. Mutta toivon että tämä toimii terapeuttisena minulle. Ainakin lukiessani muiden tarinoita olen aistivinani tietynlaista helpotusta kun asiat saa purkaa sanoiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti