Vuosi sitten.. häistä oli toivuttu ja suunnitelmat suuret. Meille pikkuinen. Perhe olimme jo silloin, mutta jotakin vielä puuttui.
Onko siitä todella jo vuosi? Tuolloin ajattelin että tänä syksynä nautin ruskasta ja metsän tuoksusta koiran lisäksi lapsen kanssa. Tuleva joulu olisi ensimmäinen yhteinen meille. Nautittaisiin kynttilöistä, lämmöstä ja pienen jokelluksesta. Niistä haaveista on todella vuosi aikaa nyt.
Tuntuu, että viimeisen kuukauden aikana nämä haaveet ovat kaikonneet askel askeleelta kauemmas. Vähän kuin seisoisi yksinään neljän ruuhkassa keskellä isoa risteystä; paljon on ympärillä mutta juuri se jokin puuttuu. En saa otetta.. En ole vielä epätoivoinen, mutta ruusunpunaiset haaveet ovat kaikonneet jo. Todellisuus on aivan toinen kuin minkä sen haluaisin olevan, eikä sitä vastaan pysty taistelemaan.
Viime syksynä tutkailin vaunuja netistä, luin kantokoppavertailuja lehdistä ja salaa kaupassa sivusilmällä ihastelin vauvanvaatteita. Kohta päästäisiin ostoksille, meidän omalle pienellä. Enää ei tee mieli tutkia noita sivuja. Kaupassakin kiiruhdan vaateosaston ohi nopeasti jotta en näkisi pieniä vaatteita hypisteleviä vanhempia ja isovanhempia.
Vaikka haaveista on nyt vuosi aikaa, odottelen vielä kolme kuukautta jotta vuosi tulee täyteen edellisestä plussasta. Tai ehkä saatan odottaa vuoden loppuun, jos vaikka joululahjan saisi... Sieltä ne haaveet taas kurkistaa ja sekoittaa mun pään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti