Ahdistusta. Fyysistä pahoinvointia. Edes itkua ei tällä hetkellä tule vaikka mieli tekisi.
Vauvauutisia tunkee joka suunnalta. Syntyneitä, syntymässä olevia, raskauksia, alkuraskauksia.. Tekisi mieli vetää huppu päähän ja katsoa vaan omia varpaita. Missäköhän vaiheessa väkinäinen onnitteluhymy vaihtuu irvistykseksi. Nyt on tunne että kohta en kestä enää.
Kotona on ahdistavaa. Puoliso on tällä hetkellä mielummin töissä ja tapaa työkavereita kuin yrittäisi ymmärtää ja kuunnella minua. Tunnen olevani tällä hetkellä todella yksin. No, itsepä olen hautani niinsanotusti kaivanut, unohdin vaan ottaa tikkaat mukaan jotta pääsisin täältä pohjalta pois.
Juuri nyt en tiedä mihin suuntaan kulkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti