Viikonlopusta on selvitty.. mitähän kaikkea tuo sisälsi? No kaikkea mahdollista... Viiniä, ystäviä, pelejä, naurua, ahdistusta, uä-kuvia, laskettuja aikoja, kurkkukipua, väsymystä, hyvää ruokaa, aurinkoisia kelejä, urheilua.. Siinähän sitä viikonlopulle ohjelmaa.
Olen kiitollinen joka kerrasta kun sukulaisten luona keskustellaan uusista vauvauutisista. Pelkään joka kerta, että seuraavaksi meiltä kysytään että "koskas teille?". Luulen että puoliso kuittaisi asian olankohautuksella ja jatkaisi muita puuhia. Mutta omaa reaktiotani pelkään. Tuntuu siltä että suorastaan odotan sitä että joku sylkäisee kysymyksen ilmoille. Sitä että kiukkuisena huutaisin että mitä te kyttäätte, ei se teille kuulu. Ettekö ymmärrä että se ei ole niin yksinkertaista... Sen kysymyksen joka polttelee kaikkien kielen päällä, mutta kukaan ei kehtaa kysyä. Toisaalta noista piireistä yksi tietää tilanteemme, voihan olla, ettei hän ole sitä pitänyt omana tietonaan. Ja siinäpä syy siihen ettei kukaan mitään kysele. Molempi pahempi siis. Salaliittoteorioita kehittelen koska tilannehan ei vielä muutoin ole riittävän stressaava. Mikäs sen parempaa kuin miettiä sen lisäksi että mitä vikaa minussa on, myös sitä että kuinka moni tästä mahtaa tietää tai aavistaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti