Katselin pätkän dokumenttia jossa käsiteltiin kohdunvuokrausta. Tuntui hurjalta katsoa tuota ohjelmaa, naista joka on 25 vuotta yrittänyt saada lasta (kohtu oli tosin poistettu jossain vaiheessa) ja naista joka on kantanut lasta ja synnyttänyt yli kymmenen kertaa -muille. Tuntuu uskomattomalle että joku pystyy tuohon, lahjoittamaan perheen sitä kovasti kaipaaville.
Uskomattomalta tuntui myös se, että selvästi reilusti yli nelikymppiset naiset pyöräyttelevät vauvoja tilauksesta. Mikä on vikana kun täällä on tämä oma tilaus vetämässä, onkohan tilausten vastaanotossa ollut kesätyöntekijä vielä viime syksynä joka onkin nenää pyyhkinyt meidän tilauksella?? Ajatukseni hakeutuvat taas kohden sitä mietinnänaihetta; entä jos luonto ei olekaan tarkoittanut meille lapsia? Ei tässä vaiheessa, ei ehkä koskaan?
Jossain blogissa pohdittiin lapsettomuushoitoihin ryhtymistä. Kirjoittaja ei pitänyt ajatuksesta, mutta piti niitä mahdollisena jottei koskaan tarvitsisi miettiä "entäs jos". Niin että kaikki mahdollisuudet on käytetty. Itsellänikään ei hoidot vielä tunnu oikealta, uskon että jos niihin joskus menen se tapahtuu niin että tiedän henkisesti olevani valmis. Tämä aiheuttaa ristiriitaisia tunteita koska kaipaan lasta todella kovasti. Toisaalta tahdon ajatella että luonto hoitaa omansa, se ottaa ja antaa niinkuin parhaaksi näkee. Ainakin vielä ajattelen näin..
Jatkuvasti puhutaan ylikansoittumisesta, siitä että ruokaa ei riitä kaikille ja luontoa pitäisi säästää. Samaan aikaan pyritään tekemään lapsia keinolla millä hyvänsä. Tiedä sitten mikä on oikein, ristiriitaista tämä on. Ehkä sitä että minä olen minä ja minä haluan kaiken sen mitä kaikki muutkin saavat. Enkä kykene olemaan osa luonnon kokonaisuutta minulle asetetussa osassa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti